Long Covidin, ME/CFS:n ja muiden infektioihin liittyvien sairauksien uusi paradigma
“The pandemic has opened the world’s eyes to the fact that many chronic illnesses have been largely ignored, dismissed, and ridiculed. Long COVID has taught the world that these diseases are real, there is a biological basis for them, and we need to study them.”
Akiko Iwasaki, PhD (1)
COVID-19-pandemia on aiheuttanut huomattavan globaalin tautitaakan (2,3). Jo pandemian alkuaikoina niin monelle COVID-19-infektioon sairastuneelle kehittyi pitkäkestoisia oireita, että termi Long Covid juurtui kansainväliseen sanastoon (2). Long Covidista on tullut maailmanlaajuinen kansanterveydellinen ongelma – ”pandemia pandemian jälkeen” – sillä noin 10 % COVID-19:n sairastaneista sairastuu siihen (3,4). COVID-19 on herättänyt panostamaan infektioihin liittyvien sairauksien tutkimukseen (4,5).
Long Covid ei ole uusi ilmiö. Jo kauan ennen COVID-19-pandemiaa on tiedetty, että infektiot voivat aiheuttaa Long Covidin kaltaisia multisysteemisiä, fyysisiä pitkäaikaissairauksia. Näistä esimerkkeinä krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS), post-SARS-oireyhtymä, pitkäkestoinen borrelioosi ja polionjälkeinen oireyhtymä. (2,5-7) Dokumentoituja epidemioita on jo 1930-luvulta (6,8).
Infektioihin liittyvät pitkäaikaissairaudet heikentävät merkittävästi potilaan toiminta- ja työkykyä sekä elämänlaatua (2,3,6,9,10). Sairauden luonne, kesto ja voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti, oireet voivat mennä remissioon, alkaa uudelleen tai niiden vakavuus voi vaihdella ajan mittaan. Osalla potilaista oireet lievittyvät hitaasti, mutta voinnin kohentuminen voi tällöinkin viedä kuukausia tai jopa vuosia. Sairastuminen voi vaikuttaa sekundaarisesti myös ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen. (2,5-8,13,14)
Vaikka tutkimus on edennyt viime vuosina merkittävästi, nämä sairaudet tunnistetaan edelleen huonosti terveydenhuollossa ja kliininen arviointi jää usein puutteelliseksi oireiden taustalla olevien syiden tutkimisen ja tunnistamisen osalta. Tämä on johtanut viivästyneeseen diagnosointiin ja puutteelliseen hoitoon, sillä oireiden hoito ilman taustatekijöiden tunnistamista ja hoitoa auttaa vain osittain tai ei lainkaan. (3,6,8,13,15) Taustalla olevan biologian parempi ymmärtäminen on tärkeää, kun otetaan huomioon näiden sairauksien aiheuttama taakka ja se, että diagnoosin viivästyminen on yhteydessä huonompaan ennusteeseen (2,6,8,16). On ratkaisevan tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaiset saavat koulutusta näiden sairauksien tyypillisistä oireista ja litännäissairauksista (15,17).
Tarvitsemme syvempää ymmärrystä
”Unless we develop comprehensive diagnostics and treatment for long COVID, we will never truly recover from the pandemic.”
Hans Kluge, WHO (18)
Infektioihin liittyviä pitkäaikaissairauksia on kutsuttu väsymysoireyhtymiksi. Termi kuvaa kuitenkin huonosti näiden sairauksien monimuotoista kliinistä kuvaa (6). Termin infektioihin liittyvät pitkäaikaissairaudet (post-acute infection syndromes, PAIS) käyttöönottaminen on osoittautumassa ratkaisevan tärkeäksi askeleeksi, jotta näistä sairauksista aletaan ajatella uudella tavalla.
Potilailla on saman verran psykiatrista sairastavuutta kuin muilla pitkäaikaissairailla (10,19). Puutteellinen tietämys voi kuitenkin johtaa toiminnallisten oireiden tai mielenterveyden häiriöiden yliarvioimiseen. Potilailla diagnosoidaan usein virheellisesti psykiatrinen sairaus ainoana selityksenä oireille, jolloin perinnöllinen sidekudossairaus, ME/CFS tai Long Covid jää diagnosoimatta ja fyysiset terveysongelmat huomioimatta. (15,17,20).
Potilasta tutkiessa tulisi kartoittaa, ovatko eri mielenterveyden häiriöihin, kuten ahdistuneisuus-, syömis-, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt, yleisesti liittyvät oireet fyysisen sairauden, kuten dysautonomia, mielenterveyden häiriön vai näiden kahden yhdistelmän ilmenemismuotoja. Hoidossa tulee puolestaan huomioida, että ruoansulatuskanavan oireiden asianmukainen hoito voi edellyttää immuunijärjestelmän toimintahäiriöiden ja dysautonomian hoitoa ja että dysautonomian oireet muistuttavat ahdistuneisuushäiriötä, uupumusoireet masennusta ja vaikea ME/CFS tai Long Covid ja MCAS syömishäiriöitä. (15,17,20)
Medikaalisen trauman käsite on riittämätön kuvaamaan potilaiden kokemuksia
“I think there’s a stereotypical EDS patient that some doctors have in their head,…,
and [it’s] not a very gracious interpretation. I see it as a hysterical woman who is a hypochondriac”
Halverson et al. (21)
Potilaan kohtaamisessa tulee huomioida, että näitä sairauksia sairastavat kokevat muita pitkäaikaissairaita huomattavasti enemmän stigmaa ja heillä on usein taustalla lukuisia vähätteleviä ja negatiivisia kohtaamisia terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Potilaat myös jäävät usein terveydenhuollon palveluiden, tukien ja etuuksien ulkopuolelle vaille suositusten mukaista ja myötätuntoista hoitoa. Edellä mainitun vuoksi he saattavat kokea terveydenhuollossa asiointiin liittyvää pelkoa tai ahdistuneisuutta. (8,13,14,21,22)
Kumuloituvat kielteiset kohtaamiset terveydenhuollon ammattilaisten kanssa voivat johtaa medikaaliseen traumaan, jota on kuvattu termillä clinician-associated traumatization. DSM-5:n mukainen medikaalisen trauman määritelmä on riittämätön kuvaamaan näitä sairauksia sairastavien potilaiden kuvaamia laukaisevia tekijöitä sekä kokemuksia ja suhtautumista. (21) Tutkimusten mukaan potilaiden trauma ei johdu pelkästään sairaalaympäristöstä, lääketieteellisistä toimenpiteistä tai sairausprosessista. Potilailla on havaittu traumaoireita, joissa äkilliset, odottamattomat ja hengenvaaralliset lääketieteelliset tapahtumat eivät ole läsnä, vaan traumatisoituminen johtuu pitkäaikaisesta huonosta kohtelusta. Potilaat kokevat tutkitusti voimakasta psyykkistä ja fyysistä ahdistusta, joka johtuu suoraan heidän hoidostaan. (8,13,14,21,22)
Tutkimusten mukaan mitätöivillä ja vähättelevillä kommenteilla on kielteisiä psykososiaalisia ja fyysisiä seurauksia, ja potilaat kuvaavat terveydentilansa ja elämänlaatunsa heikentyneen merkittävästi virheellisten diagnoosien ja hoitojen, jännitteisten vuorovaikutussuhteiden ja terveydenhuollon ammattilaisten tuen puutteen vuoksi. Tämä puolestaan saattaa johtaa terveydenhuollossa asioinnin pelkoon ja välttämiseen, luottamuksen menettämiseen, avuttomuuden tunteeseen ja alistumiseen jopa siinä määrin, että itsemurha on joidenkin potilaiden viimeinen henkinen vaihtoehto paeta kuormittavaa tilannetta. (8,13,14,21,22)
Tutkimusten mukaan terveydenhuollon ammattilaiset eivät aina ole tietoisia aiheuttamistaan haitoista, vaan selittävät aiheuttamansa haitat koulutuksen puutteella, turhautumisella sairauden parantumattomuuteen ja ajattelemattomuudella. Tahallisuuden puute ei kuitenkaan estä potilaan traumatisoitumista. (21)
Potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välisen suhteen ongelmista johtuva medikaalinen trauma (clinician-associated traumatization) on ehkäistävissä ja korjattavissa panostamalla potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen välisen suhteen dynamiikan parantamiseen. Ammattilaisen tulisikin perehtyä potilaan sairauteen ja sen vaikutuksiin, kuunnella, kuulla ja uskoa potilasta sekä luoda turvallinen, validoiva vuorovaikutus osoittamalla empatiaa ja myötätuntoa. (21) Myös hoitosuosituksissa painotetaan traumainformoidun vuorovaikutuksen tärkeyttä sekä sitä, ettei hoito saa aiheuttaa potilaalle haittaa (23-27).
ME/CFS:n, Long Covidin ja nivelten yliliikkuvuuden yhtäläisyydet
”Understanding and managing such complexity can be challenging to clinicians who may resort to heuristic classifications such as ‘functional’ disorder. As a consequence, many patients report stigmatisation and can wait years for a diagnosis to access appropriately targeted and potentially effective treatment”
Eccles et al. (28)
Nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan infektioihin liittyviin pitkäaikaissairauksiin liittyy laaja-alaisesti elimistöön vaikuttavia oireita ja fysiologisia muutoksia.
Keskeisimpiä tutkituista tautimekanismeista ovat viruksen persistenssi, infektion laukaisema autoimmuunisairaus, piilevien virusten uudelleenaktivoituminen ja infektion laukaisemat kudosten toimintahäiriöihin ja vaurioihin johtavat muutokset. Muita mekanismeja voivat olla hermoston ja elinten vauriot, muutokset mikrobiomissa ja elimistön energiantuoton ongelmat. Näistä on julkaistu lukuisia artikkeleita arvostetuissa tiedelehdissä. (2-9,16,23,24)
ME/CFS:n ja Long Covidin taudinkuvat ovat huomattavan samanlaiset ja osa Long Covid -potilaista täyttää ME/CFS:n diagnostiset kriteerit (2,3,16). ME/CFS- ja Long Covid -potilailla esiintyy usein samanaikaisesti posturaalinen ortostaattinen takykardiaoireyhtymä (POTS) tai muu dysautonomia, syöttösolujen aktivaatio-oireyhtymä (MCAS), nivelten yliliikkuvuus tai perinnöllinen sidekudossairaus, kuten Ehlers-Danlosin oireyhtymä (EDS) (3,7,23,26,27).
PEM/PESE-oire esiintyy kaikilla ME/CFS- ja valtaosalla Long Covid -potilaista. PEM/PESE-oire tarkoittaa voimakasta voinnin heikkenemistä ja oireiden pahenemista jopa vähäisen sellaisen fyysisen, kognitiivisen, sosiaalisen tai emotionaalisen aktiivisuuden jälkeen, jota potilas pystyi ennen sairastumistaan kestämään. Se ilmenee yleensä 12–48 tunnin viiveellä, voi kestää päiviä, viikkoja tai pidempään ja toipuminen vaatii usein vuodelepoa. (7,23-27,29) PEM/PESE ei selity dekonditiolla ja se voidaan erottaa terveen inaktiivisen henkilön fyysiseen rasitukseen liittyvästä vasteesta (2,30,31).
Infektioihin liittyvät pitkäaikaissairaudet vaikuttavat laaja-alaisesti elimistöön.
Kuva: Hanna Markkula, luentomateriaali.
Valtaosalla ME/CFS-potilaista sairastumista edeltää infektio (6). Sairaus voi aaltoilla, mutta parantuminen on harvinaista. Osalla oireet lievittyvät hitaasti ajan mittaan (11,29). Neljäsosa ME/CFS:ää sairastavista on kotiin sidottuja tai vuodepotilaita ja vaikeimmin sairaat tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa (24,25,32). Long Covidin ennuste on vielä epäselvä ja tulee tarkentumaan ajan kuluessa (3). Osalla potilaista on todettu pitkällä aikavälillä tapahtuvaa toipumista, mutta merkittävällä osalla oireet jatkuvat vielä kahden vuoden seurannassa (3,9,12). Oireet voivat olla vaikeat (2,16) ja osa on sairastanut jo pandemian alkuajoista asti.
Yleistynyt nivelten yliliikkuvuus on usein huomiotta jätetty lääketieteellisiin konsultaatioihin vaikuttava tekijä ja kliinisesti merkittävät alatyypit, kuten hypermobiili Ehlers-Danlosin oireyhtymä (hEDS) tai yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (HSD) ovat alidiagnosoituja. Tämä johtuu siitä, että monet kliinikot pitävät nivelten yliliikkuvuutta satunnaisena löydöksenä tai pelkkänä normaalivarianttina. Nivelten yliliikkuvuus antaa kuitenkin tärkeän vihjeen mahdollisesta sidekudoksen poikkeavuudesta, joka voi vaikuttaa useisiin elinjärjestelmiin. (15,28)
Long Covidin hoidon ja kuntoutuksen kehittämisessä tulisi hyödyntää ME/CFS:stä kertynyttä tietoa. Toisaalta Long Covidista kertyvästä tiedosta on hyötyä ME/CFS:ää sairastaville (2-7). Tarvitaan myös lisää tietoa nivelten hypermobiliteetin ekstra-artikulaarisista vaikutuksista (28). Kertyvällä synteesitiedolla on huomattavaa kansanterveydellistä merkitystä, sillä varhainen diagnostiikka ja hoito on vaikuttavinta (3,6,8,11,15).
Long Covidin ja ME/CFS:n hoitosuositukset – mitä uutta?
“Long COVID is often easily dismissed as a psychosomatic condition. Given what we now know about the effects of long COVID and its biological basis, it must be taken seriously.”
Lancet pääkirjoitus (33)
Long Covidin ja ME/CFS:n hoitoon on julkaistu lukuisia suosituksia. Ne perustuvat ajantasaiseen tieteelliseen näyttöön ja ovat yhdenmukaisia (7,23-27,29,34-38). Keskeisimmät kansainväliset hoitosuositukset ovat WHO:n (World Health Organization), NICE:n (National Institute for Health and Care Excellence), Yhdysvaltain tartuntatautivirasto CDC:n ja BMJ Best Practice -suositukset. ME/CFS-potilaiden hoidossa suositellaan noudattamaan kansallista Duodecimin Hyvä käytäntö -suositusta. Long Covidin hoitoon ei ole vielä kotimaista suositusta, joten hoidossa voidaan hyödyntää WHO:n Long Covid -suositusta ja Duodecimin ME/CFS-suositusta.
Asteittain lisääntyvästä liikuntaharjoittelusta (GET-menetelmä) voi olla haittaa potilaille, joilla on PEM/PESE-oire (23-25,39,40). PEM/PESE-oireen huomiotta jättämisen on todettu kaksinkertaistavan ME/CFS-potilaiden toimintakyvyn heikkenemisen todennäköisyyden (40). Fyysisen aktiivisuuden lisäämisen on puolestaan todettu pahentavan oireita 75 %:lla ja lievittävän oireita vain alle prosentilla Long Covid-potilaista (39). Tämän vuoksi GET-menetelmää tai sitä vastaavia menetelmiä ei enää suositella, vaan painotetaan PEM/PESE-oireen välttämisen tai minimoimisen tärkeyttä (7,23-27,29,34-36)
Hoitosuosituksissa ei enää suositella menetelmiä, jotka perustuvat oletukseen, että potilaiden oireet johtuisivat dekonditiosta, epänormaaleista sairauteen liittyvistä uskomuksista tai välttämiskäyttäytymisestä. Oireisiin liittyvää huolta ei esitetä keskeisenä oireita ylläpitävänä tekijänä eikä potilaan ajatusmallien muuttamista hoitokeinona. Kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT-menetelmä) tai muita menetelmiä ei tule enää tarjota parantavana, vaan sairauteen sopeutumisen tukemiseen. Psyykkistä tukea tulisi kuitenkin olla tarjolla sitä haluaville, sillä vakava sairastuminen on usein henkisesti kuormittavaa sekä sairastuneelle että läheisille. (7,23-27,29,34-36)
Suositusten mukainen hoito ja kuntoutus
“Interventions for rehabilitation based on fixed incremental increases in the time spent being physically active or graded exercise, should not be offered to people experiencing PESE.”
World Health Organization (34)
“Explain that CBT for people with ME/CFS does not assume people have ’abnormal’ illness beliefs and behaviours as an underlying cause of their ME/CFS.”
NICE (24)
Parantavaa hoitoa ei vielä tunneta (23,24,29,35 CDC ME, NICE, Komulainen, BMJ ME), mutta moniammatillisen hoidon ja kuntoutuksen avulla voidaan edistää potilaan liikunta-, toiminta- ja työkykyä sekä tukea psyykkistä jaksamista ja elämänlaatua (7,23-27,29,34-37) Hoito ja kuntoutus vaatii laaja-alaista erikoisosaamista.
Long Covidia ja ME/CFS:ää sairastavat hyötyvät pääosin samoista hoitomenetelmistä. Suositusten mukaisen hoidon ja kuntoutuksen kulmakivet ovat moniammatillisuus, yksilöllisyys, oireenmukaisuus, jaettu päätöksenteko ja saavutettavuus (5,7,34). Kuntoutuksen tulee olla kokonaisvaltaista, ihmiskeskeistä ja koordinoitua. Keskeistä on toimintakyvyn laaja-alainen arviointi ja tukeminen, realistinen tavoitteenasettelu ICF:n mukaan sekä seuranta. Kuntoutujalle tulee antaa tietoa sairaudesta ja realistista toivoa sekä opastaa energiaa säästäviin toimintatapoihin. (7,23-27,29,34-37)
Kuntoutuksen avulla voidaan auttaa kuntoutujaa tunnistamaan paremmin voimavarojaan ja rajoitteitaan sekä löytämään keinoja oman hyvinvointinsa, toimintakyvyn ja elämänlaadun tukemiseen. Kivunhoito, rentoutumiskeinot, PEM-oireen, hengityksen, dysautonomian, kognitiivisten ongelmien ja uupumuksen hallinta sekä omahoidon ja vertaistuen piiriin ohjaaminen ovat tärkeä osa kuntoutusta. Ympäristön, työn ja opiskelun muokkaamista sekä apuvälineiden myöntämistä yksilöllisen tarpeen mukaan suositellaan arjen toimintojen tukemiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi. Lisäksi voidaan tukea pystyvyyden kokemusta, mikä voi auttaa kuntoutujaa suhtautumaan myönteisemmin omaan tilanteeseensa ja arjen haasteisiin. (7,23-27,29,34-36)
Keskeisin suositeltu menetelmä on aktiivisuuden ja levon rytmitys oireisiin mukautetun pacingin avulla. Pacing kohdistuu kaikkiin fyysisiin, kognitiivisiin, emotionaalisiin ja sosiaalisiin toimintoihin. Sen tavoitteena on välttää tai minimoida PEM/PESE-oire, lievittää muita oireita, tukea pystyvyyden kokemusta sekä optimoida toimintakyky toimimalla yksilöllisen rasitusikkunan rajoissa. Tulee huomioida, että tavanomaiset arjen toiminnot, kuten suihkussa tai kaupassa käynti saattavat viedä kuntoutujan koko päivän voimat. Tämän vuoksi harjoitteita ei yleensä pystytä lisäämään arkitoimien oheen, vaan ne sisällytetään niihin. PEM/PESE-oireesta kärsivän on tärkeä tunnistaa, mikä on hänelle sopiva rasitusikkuna eli aktiivisuuden taso, joka ei päivästä toiseen toistettuna pahenna oireita. Aluksi aktiivisuutta joudutaan usein vähentämään. Myöhemmin kuntoutuja pystyy mahdollisesti muokkaamaan tai lisäämään itselleen tärkeitä toimintoja. Aktiivisuuden lisäämisen tulee kuitenkin aina olla kuntoutujasta lähtöisin. (7,23-27,29,34,35)
Hoidon ja kuntoutuksen kulmakivet.
Kuva: Hanna Markkula, luentomateriaali.
Hoitosuositusten mukaisen supportiivisen psykoterapian avulla olisi mahdollista auttaa psyykkiseen jaksamiseensa tukea tarvitsevia potilaita löytämään keinoja selviytyä sairauden aiheuttamasta kärsimyksestä ja toimintarajoitteista. (22,24,29) Supportiivisen psykoterapian integroiminen biolääketieteelliseen tietämykseen olisi merkittävä edistysaskel kokonaisvaltaisen hoidon kannalta. Tietämystä on kuitenkin lisättävä vielä paljon, ennen kuin tämä konsepti saadaan osaksi hoitokäytäntöjä. (22)
Olemme käännekohdassa – on aika purkaa siilot
“Above all, never succumb to the temptation to dismiss the patient’s symptoms because you cannot explain them. That may ease your anxiety, but it only multiplies the patient’s suffering.”
Anthony Komaroff, PhD (41)
Vaikka infektioihin liittyvistä pitkäaikaissairauksista on jo olemassa runsaasti arvokasta tietoa, stigman ja vuosikymmeniä jatkuneen tutkimusrahoituksen minimaalisuuden lisäksi ongelmana on, että suuri osa tutkimustiedosta on lukittu niin sanottuihin “tutkimussiiloihin”. Nämä “siilot” tulisikin purkaa ja parantaa tutkijoiden, kliinikoiden ja potilaiden välistä yhteistyötä. (3,5)
Olemme käännekohdassa – paradigma on muuttumassa. Terveysviranomaiset ja tutkijat ympäri maailman näyttävät vihdoinkin olevan valmiita kiinnittämään infektioihin liittyviin pitkäaikaissairauksiin niiden ansaitseman huomion (4,5). Tutkimusrahoitusta tulee kuitenkin lisätä ja hoitomenetelmien kehittämistä edistää. Hoitosuositusten implementointi ja terveydenhuollon ammattilaisten ja opiskelijoiden tietämyksen lisääminen on myös ensiarvoisen tärkeää (3,8,11,39).
Nämä sairaudet tulee ottaa vakavasti kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon sektoreilla (3,4,9). Stigman vaikutusten tiedostamiseen ja poistamiseen tulee panostaa ja on varmistettava, että potilaat saavat suositusten mukaista hoitoa (3,4,7,23,24). ME/CFS-potilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa tehtyjä virheitä ei tule toistaa Long Covidin kohdalla (3).
On aika purkaa siilot.
Kirjoittaja: Hanna Markkula, fysioterapeutti
LÄHTEET
(1) Backman I: The Long History of Long COVID and Other Chronic Illnesses. Yale School of Medicine. 31.10.2023
https://medicine.yale.edu/news-article/the-long-history-of-long-covid-and-other-chronic-illnesses
(2) Komaroff AL, Lipkin WI: ME/CFS and Long COVID share similar symptoms and biological abnormalities: road map to the literature. Front. Med 2023;10.
https://doi.org/10.3389/fmed.2023.1187163
(3) Davis HE, McCorkell L, Moore Voogel J, Topol E: Long COVID: major findings, mechanisms and recommendations. Nature Reviews Microbiology 2023;21:133-146.
https://doi.org/10.1038/s41579-022-00846-2
(4) De Maeseneer J, Barros PP, Garcia-Altes A et. al.: Facing the impact of post-covid-19 condition (long covid) on health systems. Opinion of the Expert Panel on effective ways of investing in health (EXPH). European Commission, Expert Opinion: 12.12.2022.
(5) Centers for Disease Control and Prevention, National Center for Emerging and Zoonotic Infectious Diseases (NCEZID). (25.10.2023).
https://www.cdc.gov/ncezid/what-we-do/our-topics/chronic-symptoms.html
(6) Choutka J, Jansari V, Hornig M, Iwasaki A: Unexplained post-acute infection syndromes. Nat Med. 2022;28(5):911-923
https://doi.org/10.1038/s41591-022-01810-6
(7) Centers for Disease Control and Prevention. Evaluating and Caring for Patients with Post-Covid Conditions: Interim Guidance. (6.2.2024)
https://www.cdc.gov/coronavirus/2019-ncov/hcp/clinical-care/post-covid-conditions.html
(8) Pheby DFH, Araja D, Berkis U, Brenna E et al.: A Literature Review of GP Knowledge and Understanding of ME/CFS: A Report from the Socioeconomic Working Group of the European Network on ME/CFS (EUROMENE). Medicina. 2021; 57(1):7
https://doi.org/10.3390/medicina57010007
(9) Dennis A, Cuthbertson DJ, Wootton D et al.: Multi-organ impairment and long COVID: a 1-year prospective, longitudinal cohort study. J R Soc Med 2023;116(3):97-112.
https://doi.org/10.1177/01410768231154703
(10) Kingdon CC, Bowman EW, Curran H, Nacul L et al.: Functional Status and Well-Being in People with Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome Compared with People with Multiple Sclerosis and Healthy Controls. Pharmacoecon Open 2018;2(4):381-392.
https://doi.org/10.1007/s41669-018-0071-6
(11) Ghali A, Lacout C, Fortrat J-O, Depres K et al.: Factors Influencing the Prognosis of Patients with Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Diagnostics 2022;12(10):2540.
https://doi.org/10.3390/diagnostics12102540
(12) Ballouz T, Menges D, Anagnostopoulos A, Domenghino A et al.: Recovery and symptom trajectories up to two years after SARS-CoV-2 infection: population based, longitudinal cohort study. BMJ. 2023;31:381
https://doi.org/10.1136/bmj-2022-074425
(13) König RS, Paris DH, Sollberger M, Tschopp R: Identifying the mental health burden in Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome (ME/CFS) patients in Switzerland: A pilot study, Heliyon 2024;10:5
https://doi.org/10.1016/j.heliyon.2024.e27031
(14) Pantelic M, Ziauddeen N, Boyes M, O’Hara ME et al.: Long Covid stigma: estimating burden and validating scale in a UK-based sample. Plos One 2022.
https://doi.org/10.1101/2022.05.26.22275585
(15) National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine: Selected Heritable Disorders of Connective Tissue and Disability 2022
https://nap.nationalacademies.org/read/26431/chapter/6#80
(16) Thaweethai T, Jolley SE, Karlsson E et al.: Development of a Definition of Postacute Sequelae of SARS-CoV-2 Infection. Jama Network 2023;329(22):1934-1946.
https://doi.org/doi:10.1001/jama.2023.8823
(17) Bulbena-Cabré A, Baeza-Velasco C, Rosado-Figuerola S, Bulbena A: Updates on the psychological and psychiatric aspects of the Ehlers-Danlos syndromes and hypermobility spectrum disorders. Am J Med Genet C Semin Med Genet 2021;187(4):482-490.
https://doi.org/10.1002/ajmg.c.31955
(18) Kluge Hans. Statement – 36 million people across the European Region may have developed long COVID over the first 3 years of the pandemic. 27.6.2023.
(19) Nersesjan V, Christensen RHB, Kondziella D, Benros ME: COVID-19 and Risk for Mental Disorders Among Adults in Denmark. JAMA Psychiatry 2023;80(8):778–786.
https://doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2023.1265
(20) Quinn KL, Lam GY, Walsh JF, Bhéreur A et al.: Cardiovascular Considerations in the Management of People With Suspected Long COVID. Can J Cardiol. 2023;39(6):741-753.
https://doi.org/10.1016/j.cjca.2023.04.003
(21) Halverson CME, Penwell HL, Francomano CA: Clinician-associated traumatization from difficult medical encounters: Results from a qualitative interview study on the Ehlers-Danlos Syndromes. SSM Qual Res Health 2023;3
https://doi.org/10.1016/j.ssmqr.2023.100237
(22) Thoma M, Froehlich L, Hattesohl DBR, Quante et al.: Why the Psychosomatic View on Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome Is Inconsistent with Current Evidence and Harmful to Patients. Medicina. 2024;60(1):83.
https://doi.org/10.3390/medicina60010083
(23) Centers for Disease Control and Prevention. Myalgic Encephalomyelitis. (19.12.2023).
https://www.cdc.gov/me-cfs/healthcare-providers/index.html
(24) Myalgic encephalomyelitis (or encephalopathy)/chronic fatigue syndrome: diagnosis and management. National Institute for Health and Care Excellence 29.10.2021:(NG206).
https://www.nice.org.uk/guidance/ng206
(25) Bateman L, Bested AC, Bonilla HF, Chheda BV et al.: Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: Essentials of Diagnosis and Management. Mayo Clin Proc. 2021;96(11):2861-2878
https://doi.org/10.1016/j.mayocp.2021.07.004
(26) Grach SL, Seltzer J, Chon TY, Ganesh R: Diagnosis and Management of Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Mayo Clin Proc. 2023;98(10):1544-1551.
https://doi.org/10.1016/j.mayocp.2023.07.032
(27) Nacul L, Authier FJ, Scheibenbogen C, Lorusso L et al.: European Network on Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome (EUROMENE): Expert Consensus on the Diagnosis, Service Provision, and Care of People with ME/CFS in Europe. Medicina (Kaunas). 2021:19;57(5):510.
https://doi.org/10.3390/medicina57050510
(28) Eccles J, Cadar D, Quadt L, Hakim AJ et al.: Is joint hypermobility linked to self-reported non-recovery from COVID-19? Case–control evidence from the British COVID Symptom Study Biobank. BMJ Public Health 2024;2
https://doi.org/10.1136/bmjph-2023-000478
(29) Komulainen J, Kukkonen-Harjula K, Laukkala T, Nuotio K et al.: Krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS) Hyvä käytäntö -konsensussuositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin nimittämä konsensussuosituspaneeli. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 23.2.2021.
https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/hsu00019
(30) Franklin JD, Graham M: Repeated maximal exercise tests of peak oxygen consumption in people with myalgic encephalomyelitis/chronic fatigue syndrome: a systematic review and meta-analysis. Fatigue: Biomedicine, Health & Behavior 2022;10:119-135
https://doi.org/10.1080/21641846.2022.2108628
(31) Appelman, B, Charlton, BT, Goulding, RP et al.: Muscle abnormalities worsen after post-exertional malaise in long COVID. Nat Commun 2024;15:17.
https://doi.org/10.1038/s41467-023-44432-3
(32) Montoya JG, Dowell TG, Mooney AE, Dimmock ME et al. Caring for the Patient with Severe or Very Severe Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome. Healthcare (Basel). 2021;6;9(10):1331.
https://doi.org/10.3390/healthcare9101331
(33) Long COVID: 3 years in: The Lancet. Editorial. Vol 401, ISSUE 10379, P795, 11.3.2023.
https://doi.org/10.1016/S0140-6736(23)00493-2
(34) World Health Organization: Clinical management of COVID-19: Living guideline. (versio 7 18.8.2023).
https://www.who.int/publications/i/item/WHO-2019-nCoV-clinical-2023.2
(35) BMJ Best Practice. Myalgic encephalomyelitis (Chronic fatigue syndrome) (19.1.2024).
https://bestpractice.bmj.com/topics/en-us/277
(36) BMJ Best Practice. Long covid—an update for primary care (22.9.2022).
https://doi.org/10.1136/bmj-2022-072117
(37) Covid-19 Rapid Guideline: managing the long-term effects of Covid-19. National Institute for Health and Care Excellence 18.12.2020, päivitetty 25.1.2024: NG188.
https://www.nice.org.uk/guidance/ng188
(38) Barry PW, Kelley K, Tan T, Finlay I: NICE guideline on ME/CFS: robust advice based on a thorough review of the evidence. J Neurol Neurosurg Psychiatry. 2024.
https://doi.org/10.1136/jnnp-2023-332731
(39) Wright J Astill SL, Sivan M: The Relationship between Physical Activity and Long COVID: A Cross-Sectional Study. Int. J. Environ. Res. Public Health 2022;19,5093.
https://doi.org/10.3390/ijerph19095093
(40) Wormgoor, MEA., Rodenburg, SC: Focus on post-exertional malaise when approaching ME/CFS in specialist healthcare improves satisfaction and reduces deterioration. Front. Neurol. 2023;14.
https://doi.org/10.3389/fneur.2023.1247698
(41) Komaroff AL. Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome: When Suffering Is Multiplied. Healthcare 2021;9:919.