Kirjoittajat ft Mervi Knuuttila ja ft Hannele Laitinen

Oletko kiinnostunut kollegoiden työnohjauskokemuksista ja -toiveista? Entä millainen työnohjaus tukisi sinun työtäsi?

Työnohjausasian esille nostaminen oli PSYFY ry:n jäsenten mielestä ajankohtaista ja arvostettavaa. Kyselyn vastauksissa toivottiin, että kaikilla psykofyysistä fysioterapiaa tekevillä fysioterapeuteilla olisi mahdollisuus työnohjaukseen. Työnohjausta ei nähty itsestään selvänä mahdollisuutena, mutta sen tarve koettiin selkeänä terapiatyössä ja tärkeänä oman kasvun, työssä kehittymisen ja jaksamisen tukena.

Ideasta työnohjauskyselyn toteuttamiseen

Kesäkuussa 2015 ft Hannele Laitinen oli Psykofyysisen fysioterapian –erikoistumisopintojen harjoittelujaksolla Helsingissä HUS:in Lasten psykososiaalisten hoitojen yksikössä, ft, työnohjaaja Maj-Kristine Lindgrenin luona. Harjoittelujaksolla käytyjen keskustelujen pohjalta tehtiin PSYFY ry:n hallitukselle kirjallinen ehdotus työnohjauskyselyn toteuttamisesta. Ehdotus hyväksyttiin hallituksen kokouksessa elokuussa 2015. PSYFY ry:n hallitus koki tärkeänä työnohjauksen esiin nostamisen ja sen merkityksen avaamisen psykofyysisen fysioterapeutin työssä. Työnohjauskyselytyöryhmän jäseniksi valittiin PSYFY ry:n jäsen ft, työnohjaaja Maj-Kristine Lindgren ja PSYFY ry:n hallitukseen kuuluvat Hannele Laitinen ja Mervi Knuuttila.

Ennen työnohjauskyselyn lähettämistä julkaistiin PSYFY ry:n lehdessä 1/16 työnohjausteemaan liittyen Maj-Kristine Lindgrenin kirjoittama Työnohjaus ammatillisen kasvun välineeksi? –artikkeli. Työnohjauskysely lähetettiin PSYFY ry:n jäsenille sähköpostilla saman sisältöisenä kolme kertaa, maalis-, huhti- ja toukokuussa 2016. Kysely koostui viidestä osiosta:

• Perustiedot
• Työnohjauskokemukset
• Työnohjaustoiveet
• Toiveet PSYFY ry:lle
• Mitä haluat vielä sanoa.

Vastausaikaa oli toukokuun 2016 loppuun asti. Työnohjauskyselyn tavoitteena oli selvittää ja jakaa PSYFY ry:n jäsenten työnohjauskokemuksia ja -toiveita.

Työnohjauskyselyn vastaajat

Työnohjauskyselyn arvioitiin saavuttaneen 200 PSYFY ry:n jäsentä, joista kyselyyn vastasi 83 jäsentä. Vastauksia tuli monipuolisesti ympäri Suomea. Miehiä vastaajista oli 7 % ja naisia 93 %. Yli puolet vastaajista oli yli 50-vuotiaita. Vastaajien ikäjakauma on kuvattu kuviossa 1. Suurimmalla osalla vastaajista oli yli 20 vuoden työkokemus. Työkokemusten jakautumista voi tarkastella kuviosta 2. Kyselyyn vastanneista PSYFY ry:n jäsenistä 11 % oli työnohjaajia.

Omaa työtä kuvaavissa vastauksissa oli mahdollista valita useampi vaihtoehto, jonka vuoksi vastausten yhteenlaskettu %-luku voi olla yli 100 %. Työnohjauskyselyyn vastanneista palkansaajia oli 71 %, ammatinharjoittajia 26 % ja/tai yrittäjiä ja työnantajia 14 %. Vastaajien työsektorit vaihtelivat paljon. Kuviossa 3. on eritelty vastaajien työsektoreille jakautuminen. Muualla kohtaan vastaajat olivat tarkentaneet työskentelevänsä esimerkiksi yrittäjinä tai valtion fysioterapeuttina. Suurin osa vastaajista työskenteli aikuisten kanssa ja useat tekivät työtä myös nuorten tai vanhusten kanssa. Vähiten vastaajat työskentelivät lasten parissa. Tarkemmin työskentelyn jakautumista voi katsoa kuviosta 4. Vastaajat työskentelevät (%).

PSYFY:n jäsenten työnohjauskokemuksia

Työnohjauskyselyyn vastasi 83 PSYFY ry:n jäsentä, joista 82 %:lla oli työnohjauskokemuksia.
Vastaajista 82 %:lla oli työnohjauskokemuksia. Yleisin työnohjauksen muoto oli yksilötyönohjaus, jota oli käyttänyt 60 % vastaajista. Ryhmätyönohjauksesta oli kokemuksia 51 %:lla ja työyhteisön työnohjauksesta 26 %:lla vastaajista.

Vuosittainen työnohjauksen määrä vaihteli paljon. Työnohjausta oli käyttänyt vuoden aikana 5 kertaa tai vähemmän noin 29 % vastaajista, 6-10 kertaa noin 43 % ja yli 10 kertaa noin 29 % vastaajista. Tavallisimmin työnohjausta oli käytetty 10 kertaa ja toiseksi tyypillisimmin 12 kertaa vuodessa. Kolmanneksi yleisintä oli työnohjauksen käyttäminen 4, 5 tai 6 kertaa vuodessa. Työnohjauskäyntien jakautuminen vuoden aikana näkyy kuviosta 5.

Vastaajista 45 % oli käyttänyt työnohjausta alle 5 vuotta, 34 % 5-10 vuotta ja 21 % yli 10 vuotta. Tavallisimmin työnohjauksessa oli käyty yhden vuoden ajan. Viisi vastaajaa oli osallistunut työnohjaukseen jo 20-30 vuoden ajan. Pitkäaikainen työnohjaussuhde koettiin tukiverkoksi, johon voi luottaa ja jossa voi reflektoida työssä esille tulevia asioita ja tapahtumia.

Kokemuksia työnohjaajien koulutustaustoista ja työnohjauksen viitekehyksistä

Psykofyysisen viitekehyksen, fysioterapian ja kehollisen työskentelyn ymmärtämistä korostettiin työnohjauskokemuksissa.

Työnohjaajien koulutustaustat vaihtelivat. Heistä 85 %:lla oli työnohjaajan koulutus ja 52 %:lla oli lisäksi psykoterapeutin pätevyys. 28 %:lla työnohjaajista oli jokin muu koulutus kuten psykofyysinen fysioterapeutti tai fysioterapeutti, psykologi, työpsykologi tai neuropsykologi, lääkäri, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä, seksuaaliterapeutti, rehtori, NLP –kouluttaja/ -coach tai diplomikuuntelija.

Vastaajista 2/3 oli saanut valita työnohjaajan viitekehyksen. Viitekehyksen vaikutus koettiin eri tavoin. Osa vastaajista korosti viitekehyksen tärkeyttä ja koki sen helpottavan muun muassa työnohjaukseen osallistumista. Osa taas koki kaikkein tärkeimmäksi työnohjaajan kyvyn tukea käsillä olevaa prosessia viitekehyksestä huolimatta. Työnohjaajan tuen avulla vältettiin juuttuminen vanhaan tausta-ajatteluun ja työnohjattaville tarjoutui uusia näkökulmia käsitellä asiaa. Hyvän työnohjaajan kerrottiin antaneen aikaa ja tilaa, etäisyyttä asioihin, auttaneen avautumaan ja löytämään polkuja ratkaisuihin, omiin sisäisiin voimavaroihin ja työniloon.

Vastaajien mielipiteet toimivista viitekehyksistä vaihtelivat paljon. Osa työnohjaukseen osallistujista piti luovista menetelmistä ja toiminnallisuudesta ja osa puolestaan työskenteli mieluummin kognitiivisen terapian viitekehyksestä ja käsitteli asioita puheen kautta. Vastauksissa mainittiin toimivana työskentelytapana ratkaisukeskeinen viitekehys. Traumaterapiatyössä psykoanalyyttinen työnohjaus koettiin vähemmän toimivaksi kuin psykofyysisesti suuntautuneen psykoterapeutin ohjaama työnohjaus. Psykoterapeuttisen näkökulman arvioitiin antavan mahdollisuuksia käsitellä henkilökohtaisia, työtä haittaavia ongelmia. Psykodynaaminen viitekehys koettiin myös toimivaksi, koska sen arvioitiin helpottavan kokonaistilanteen ja perhedynamiikan hahmottamista.

Vastaajat näkivät tärkeänä, että työnohjaaja haluaa perehtyä työnkuvan erityispiirteisiin tai tuntee työnohjattavien työnkuvaa, ymmärtää työn luonnetta ja toimipaikan käytänteitä ja historiaa. Psykofyysisen viitekehyksen, fysioterapian ja kehollisen työskentelyn ymmärtämistä korostettiin, jotta työnohjaaja voi ymmärtää konkreettista asiakastyötä. Erityisesti psykiatriassa työskentelevien fysioterapeuttien työnohjauksessa pidettiin tärkeänä työnohjaajan viitekehystä ja työkokemusta psykofyysisestä fysioterapiasta. Omien kehollisten jännitteiden vapauttamisessa ja niiden nostamien asioiden käsittelyssä koettiin toimiviksi keholliset harjoitukset.

Kokemuksia työnohjauksen toimivuudesta

Työnohjaus koettiin pysähtymispaikkana kiireen ja stressin keskellä uusien toimintamallien luomiseksi.

Työnohjauksen koettiin tarjoavan pysähtymishetken ja tukevan työn tekoa. Tuen tarve työn tekemiseen korostui yksin työtä tekevien fysioterapeuttien vastauksissa. Työnohjaus herätteli ajatuksia, toi oivalluksia ja antoi työkaluja omaan arkeen, asiakastilanteisiin ja omaan tapaan tehdä työtä. Parhaimmillaan työnohjaus lisäsi työn mielenkiintoa ja syvensi psykofyysistä näkökulmaa. Työnohjaus nähtiin voimavarana, jopa välttämättömänä asiana. Ilman työnohjausta olisi vaikeampi työskennellä, koska psykofyysinen fysioterapeutti kohtaa työssään erilaisia elämän kohtaloita.

Työnohjauksen avulla voi tiedostaa omia tunteita ja asenteita, mitkä vaikuttavat terapiasisällön valintoihin. Hankalien tilanteiden käsittelyssä korostui tarve yksilölliseen työnohjaukseen. Työnohjauksessa pohdittiin asiakkaiden herättämiä tunteita, mikä auttoi omien ajatusten ja tunteiden selkiyttämisessä sekä oman työn kuormittavuuden vähentämisessä. Työnohjauksen avulla mokien ja epäonnistumisten hyväksymiseen saatiin positiivista virettä. Koettiin tärkeäksi, että työnohjauksen jälkeen voi kirjoittaa oivalluksiaan, jotta ne siirtyvät arkeen ja työhön. Työnohjausprosessi lisäsi itsetuntemusta, mikä edisti myös kommunikointia asiakkaiden kanssa.

Potilastapausten käsittelyt koettiin hyödyllisinä ryhmä- ja yksilötyönohjauksessa.

Oman työn ääneen pohtiminen ja avaaminen koettiin tärkeänä laadun hallintatyönä ja työn kehittämisenä. Työnohjaus selkiytti omaa perustehtävää ja työroolia auttamalla mm. työn rajaamista ja aikataulutusta. Työnohjaus koettiin ammatillisen kehittymisen kannalta tärkeänä ja sen nähtiin toimineen työssä jaksamisen ja hyvinvoinnin tukena ja antaneen keinoja työuupumuksen vähentämisessä. Esimerkiksi kiristynyttä taloudellista tilannetta ja sen vaikutuksia työnkuvaan ja keinoja eteenpäin menemiseen oli käsitelty toimivasti työnohjauksessa. Työnohjauksen koettiin parantaneen työilmapiiriä ja lisänneen työniloa ja tuloksellisuutta. Ammattitaitoisen ja laadukkaan työnohjauksen koettiin lisäävän jaksamista niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Kokemuksia työnohjauksen toimimattomuudesta

Työnohjaus: vaikea saada, liian harvoin, ei vastaa tarpeisiin?

Vastauksissa nostettiin esiin työnohjauksen aloittamisen viivästyminen eli työnohjausta ei osattu hakea itselle riittävän ajoissa, etenkään työuran alussa. Työnohjaus koettiin myös vaikeasti saatavaksi ja sen ajalliset resurssit koettiin toisinaan riittämättömiksi. Työnohjausta oli liian harvoin ja yksittäinen ohjauskerta oli liian lyhyt, jotta työnohjausprosesseissa olisi päästy riittävän syvälle. Työnohjauskertoja vähennettiin myös työnantajan toimesta.

Työnohjaus ei aina vastannut henkilökohtaisiin tarpeisiin, mikä korostui akuuteissa tilanteissa. Työnohjauksen tavoitteet olivat jääneet epäselviksi ja työnohjaus oli koettu pirstaleiseksi, liian yleisellä tasolla tapahtuvaksi. Vastaajat painottivat tarvetta työnohjaajan puolueettomuuteen, kärsivällisyyteen, kiireettömyyteen ja työnohjaustilanteeseen valmistautumiseen. Työnohjauskokemuksissa korostettiin myös työnohjattavien oman työstämisen merkitystä ja asioiden esille tuomisen tärkeyttä, jotta työnohjauksessa voitiin käsitellä kaikkia työn esille nostamia tuntemuksia.

Kokemuksia ryhmä- ja työyhteisön työnohjauksesta

Sopivaksi ryhmäkooksi koettiin 5-10 osallistujaa. ”Valituspiiri” vai ”tuuletusikkuna”?

Ryhmätyönohjauksen ja työyhteisön työnohjauksen tavallisin koko oli 6 hengen ryhmä, toiseksi yleisin 5 hengen ryhmä ja kolmanneksi yleisin 4, 10 tai 12 hengen ryhmä. Osallistujien henkilökohtaiset tarpeet ja oma ääni jäivät helposti kuulumattomiin liian suuressa ryhmässä tai asioita ei uskallettu sanoa ääneen ryhmätilanteessa. Ryhmätyönohjauksessa pidettiin sopivana ryhmäkokona 5-10 osallistujan ryhmää.

Työnohjausryhmän kokoontumisajankohta nähtiin tärkeänä. Työviikon lopussa perjantai-iltapäivällä kokoontunut työnohjausryhmä koettiin toimimattomaksi, koska työnohjauksessa esille tulleet asiat haittasivat viikonlopun viettoa. Koettiin tärkeänä, että jokainen osallistuja tuli kuulluksi ja nähdyksi, ryhmän kesken vallitsi luottamusta herättävä ilmapiiri ja ryhmän osallistujien esille tuomat asiat nähtiin laajempina kokonaisuuksina, teemoina, joihin sai toimivia työkaluja. Työnohjaajalta toivottiin taitoa nähdä ryhmä kokonaisuutena, rajata ohjauskertojen aihetta ja tehdä lopuksi yhteenveto käsitellystä aiheesta.

Ryhmätyönohjaus oli koettu sekä ”valituspiiriksi” että ”tuuletusikkunaksi”. ”Valituspiirissä”  epäkohtia ja ongelmia oli tuotu esille ilman ratkaisuja, kun taas ”tuuletusikkunassa” niitä oli käsitelty ratkaisuja pohtien, mikä koettiin työn laatua tukevana. Työyhteisön työnohjaus oli vahvistanut sen vuorovaikutusta ja lisännyt näkemystä, miten eri tavalla ihmiset kokevat asioita. Omien kokemusten jakaminen lisääntyi toimivassa ryhmätyönohjauksessa, minkä koettiin hyödyttävän kaikkia. Parhaimmillaan ryhmätyönohjaus lisäsi ymmärrystä työryhmän muiden jäsenten näkemyksiin ja siihen, miten he ymmärsivät toistensa työn. Ryhmätyönohjaukset toimivat myös oppimistilanteina. Kollegoiden potilaskertomukset ja ratkaisut toteutetusta fysioterapiasta toivat esille käytännön tietotaitoa. Vanhempien kollegoiden työelämän kokemukset koettiin ammatillista identiteettiä vahvistavina, mutta toisaalta koettiin myös, että oma ammatillinen kasvu ja ammattitaito ei saa tarvittavaa tukea ryhmätyönohjauksessa.

Työnohjauksella pyrittiin vaikuttamaan myös työyhteisön tulehtuneeseen ilmapiiriin, mutta liian tulehtuneessa tilanteessa ryhmätyönohjaus koettiin toimimattomaksi. Toimivaksi vaihtoehdoksi vastauksissa ehdotettiin yksilö- ja ryhmätyönohjauksen yhdistämistä, esimerkiksi muutama yksilöllinen ohjauskerta ennen ryhmätyönohjausta. Pieni, koko työyhteisön käsittävä työnohjausryhmä, neljä henkeä, jossa jokaiselle järjestettiin yksilötyönohjauskerta ja 2-3 ryhmätyönohjauskertaa, oli koettu toimivaksi.

PSYFY:n jäsenten työnohjaustoiveita

Toivottiin lisätietoa: mitä työnohjaus on, mistä ja miten sitä saa. Tähän toiveeseen  työnohjausteema pyrkii vastaamaan!

Kyselyyn vastanneet toivoivat työnohjausta yksilötyönohjauksena oman jaksamisen tukemiseen ja ryhmätyönohjauksena potilastapausten käsittelemiseksi, eri näkökulmien esille tulemiseksi ja työn kehittämiseksi. Vastaajista 76 % toivoi yksilötyönohjausta, 49 % ryhmätyönohjausta ja/tai 23 % työyhteisön työnohjausta. Työnohjauksen mahdollisuutta toivottiin kaikille työyhteisön jäsenille tasavertaisesti.

Mahdollisuus valita työnohjausryhmä ja vaihtaa sitä tarpeen mukaan koettiin tärkeäksi. Sopivana ryhmäkokona pidettiin maksimissaan 10 henkilöä. Somatiikan puolella työskentelevät fysioterapeutit toivoivat saavansa samanlaista työnohjausta kuin psykiatrian puolella työskentelevillä fysioterapeuteilla on jo ollut. Toivottiin uusia työnohjausryhmiä, joihin voisi liittyä, esimerkiksi ammatinharjoittajille suunnattu työnohjausryhmä kerran kuukaudessa.

Vastaajista suurin osa, 63 %, koki toimivimmaksi työnohjauksen tapaamistiheydeksi työnohjauksen kerran kuukaudessa. 43 % vastaajista toivoi työnohjauksen kokonaiskeston olevan 2 vuotta. Vastauksissa tuli esille tarve työnohjauksen tapaamistiheyden ja kokonaiskeston joustavaan muuttumiseen henkilökohtaisten tilanteiden mukaan. Vastaajista 71 % toivoi työnantajan vastaavan työnohjauksen kustannuksista. Työnohjauksesta oli valmis maksamaan itse 28 % vastaajista. 11 % vastaajista toivoi työnohjauksen kustannuksista vastaavan jonkun muun, esimerkiksi osakeyhtiön tai muun yritysmuodon.

Toiveita työnohjaajien koulutustaustasta ja työnohjauksen viitekehyksestä

Vastauksissa korostuivat työnohjauksen laatutoivomukset. Työnohjauksessa toivottiin monipuolisesti eri menetelmien käyttöä.

Työnohjauskyselyn vastauksissa korostuivat  työnohjauksen laatutoivomukset. Työnohjaajan ja fysioterapeutin pohjakoulutukset, fysioterapeutin toimenkuvan ja psykofyysisen fysioterapian ymmärtäminen nähtiin työnohjaajalle tärkeinä ominaisuuksina. Työnohjaajalta toivottiin luotettavuutta ja pitkää työkokemusta. Hänen vuorovaikutustaitonsa nähtiin tärkeinä, samoin kuin ajan ja tilan antaminen ja rauhoittuminen tilanteeseen. Työnohjaajan toivottiin kuuntelevan ja ohjaavan puhumisen ohella kehollisia harjoituksia. Vastaajat toivoivat, että työnohjaajalla ei olisi vain teoreettista tietoa tai pintapuolista kokemusta mielen harjoittamisesta, vaan omakohtaista ja kokonaisvaltaista kokemusta.

Työnohjaajan viitekehykseksi toivoi ratkaisukeskeistä viitekehystä 48 % vastaajista, psykodynaamista 39 %, kognitiivista 33 % ja jotain muuta viitekehystä 30 %. Muina viitekehyksinä oli mainittu traumaterapia, voimavarakeskeinen, integratiivinen, luonto /ekopsykologinen, keho-orientoitunut ja psykofyysinen viitekehys, toiminnalliset menetelmät, kehopsykoterapia, NLP ja Gestalt-hahmoterapia. Vastauksissa toivottiin esimerkiksi ryhmätyönohjausta hoidossa olevan lapsen perhe- ja yksilöterapeuttien kesken, jolloin viitekehyksenä voisi olla taidelähtöisesti toimiva kognitiivinen työnohjaus. Osa vastaajista koki, että viitekehys ei itsessään ole tärkeä, kunhan työnohjaaja on ammattitaitoinen ja toisaalta ryhmä valitsee yhdessä työnohjaajan. Vastauksissa kaivattiin myös työnohjauksen avartamista, jotta työntekijä voisi vaikuttaa työnohjauksen valintaan ja saada tarvitsemaansa työnohjausta oikeaan aikaan.

Toiveita työnohjauksen sisällöstä ja menetelmistä

Vastauksissa toivottiin monipuolisesti eri menetelmien käyttöä työnohjauksen aikana. 82 % vastaajista toivoi työnohjauksen menetelmäksi keskustelua, 64 % kehoterapeuttisia, 53 % toiminnallisia, 30 % taideterapeuttisia, 15 % kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä ja/tai 6 % jotain muuta menetelmää, johon oli avattu tanssi- ja liiketerapia. Työnohjaukseen toivottiin myös tavoitteellisuutta välitehtävineen.

Vastaajista 87 % toivoi työnohjauksessa käsiteltävän potilastapauksia ja omaa toimintaa työssä, 82 % työssä jaksamista ja ammatti-identiteettiä, 43 % työyhteisökysymyksiä ja 33 % yleisiä työelämän ilmiöitä. 21 % vastaajista toivoi jotain muuta, kuten koulutustilanteisiin tai yrittäjänä toimimiseen liittyviä asioita, mitä työnohjaus voi olla, kaikkea suhteessa strategiaan tai mikä liittyy työhön ja työhön heijastuviin kotiasioihin, ammatillista kehittymistä, omaa toimintaa työssä, omia voimavaroja lisäävää työnohjausta ja hetkessä esille nousevien asioiden läpikäymistä. Vastauksissa toivottiin myös, että akuuteista asioista keskusteltaisiin työnohjauksessa lyhyesti.

Työnohjauksen toivottiin tukevan työminän kehittymistä, rajojen asettamista ja työssä jaksamista jo heti työuran alussa.  Vastauksissa nousi esiin riittämättömyys työntekijänä vastuualueen ollessa hallitsemattoman suuri ja työtä arvioitaessa vain numeerisiin tehoihin perustuen. Työnohjaajan kanssa käsiteltäviksi aiheiksi toivottiinkin muuttuvan maailman ja terveydenhuoltoon liittyvien muutosten ja vauhdissa pysymisen haasteiden käsittelyä sekä tukea psykofyysisessä fysioterapiassa kehittymiselle.

Toiveita työnohjaukseen hakeutumiselle/ järjestämiselle

Työnohjaus, luonnollinen osa työn kehittämiseen tähtääviä toimia.

Työnohjaukseen hakeutumiseen vaikutti vastaajilla eniten taloudelliset seikat. Lisäksi vastauksissa korostuivat sopivan työnohjaajan löytymisen vaikeus ja/tai ajan ja matkan merkitys. Kuviossa 6. on esitetty työnohjauksen hakeutumiseen vaikuttavien asioiden vastaukset prosentteina. Työnohjaukseen hakeutumiseen vaikuttavina muina syinä vastaajat olivat maininneet pitkän historian työnohjaajan kanssa, työssä jaksamisen ja paremman laadun työssä, työnohjaus maksetaan koulutusmäärärahoista, työnantaja/esimies päättävät työnohjauksesta, työnantajan linjaukset ja työyhteisön sopimukset vaikuttavat, jaksamisen, oman halukkuuden tai haluttomuuden, työsuhteen jatkumisen sekä tiedon puutteen eli ei ole tietoa, mistä voi saada työnohjausta, kuka sitä tarjoaa, kuka sen maksaisi jne.

Työnohjauksen toivottiin kuuluvan työhön, jotta siellä voisi käydä työajalla. Sen katsottiin kuuluvan myös työterveyshuollon rahoitettavaksi, koska kyse on työkyvyn tukemisesta. Koulutus ja työnohjaus koettiin tärkeiksi ammattitaidon kehittymisessä, eikä niitä saisi laittaa vastakkain joko tai –asettelulla. Työnantajan toivottiin olevan tietoinen työnohjauksen hyödyistä ja tarpeellisuudesta, jotta työnohjaus olisi luonnollinen osa työn kehittämiseen tähtääviä toimia.

Työnohjaus ja PSYFY ry – tulevaisuuden suunnitelmat

Vastaajat toivoivat PSYFY ry:ltä työnohjausasian esillä pitämistä myös jatkossa, jotta työnohjaus osattaisiin tulevaisuudessakin nähdä tärkeänä ja sitä käytettäisiin. Vastauksissa toivottiin tietoa työnohjauksen käytänteistä, PSYFY ry:n kuuluvista työnohjaajista ja mistä työnohjaajia voi hakea.

PSYFY ry:n hallitus päätti elokuun 2016 kokouksessa koota kotisivuille työnohjausteeman, josta löytyvät työnohjauskyselyyn liittyneet PSYFY -lehdessä julkaistut artikkelit. PSYFY ry:n nettisivuilta palveluntarjoajat –kohdasta löytyvät *-merkinnällä PSYFY ry:n jäsenet, jotka tarjoavat myös työnohjausta. Huomioittehan jatkossakin omien tietojenne päivityksen palveluntarjoajat –kohtaan.

PSYFY ry:n hallituksen tavoitteena on toukokuuhun 2017 mennessä kirjoittaa nettisivuille työnohjausteemaan liittyen myös julkinen kannanotto psykofyysisen fysioterapeutin työnohjauksesta. PSYFY ry:n kevättapaamisessa 2017 teemana on työnohjaus, jolloin jäsenillä on mahdollisuus kommentoida työnohjauskannanottoa ennen sen julkaisemista ja osallistua ilmaiseen koulutukseen. Tervetuloa tuolloin yhdessä kokemaan ja jakamaan työnohjausasiaa.

Kiitos aktiivisille PSYFY ry:n jäsenille

Aktiiviset jäsenet tekevät aktiivisen yhdistyksen.

Kyselyyn vastanneista jäsenistä 50 osallistui PSYFY-mukien arvontaan. Ne arvottiin PSYFY ry:n hallituksen kokouksessa kesäkuussa 2016 valitsemalla kolme numeroa väliltä 1-50. Onnetar suosi tällä kertaa

• numeroa 7, Kaisu Keinonen,
• numeroa 28, Marja-Leena Paakkunainen ja
• numeroa 27, Heidi Bergman.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille kyselyyn vastanneille jäsenille.

Työnohjauskyselyyn vastanneet jäsenet kiittivät aktiivisesta yhdistyksestä. PSYFY ry:n hallitus toivoo jatkossakin jäsenten tuovan ideoitaan ja ajatuksiaan esille ja toivottaa kaikki tervetulleiksi toimimaan tärkeiden asioiden puolesta. Lämmin halaus ja kiitos meille kaikille.  Aktiiviset jäsenet tekevät aktiivisen yhdistyksen!