Palautumiskartta avaa visuaalisessa muodossa  palautumisen toteutumisen alueita, jotka psykofyysisen fysioterapeutin vastaanotolla on hyvä oivaltaa kohdatessa asiakkaita. Erityisesti tämä malli tulee hyötykäyttöön tutkittaessa pitkittynyttä kuormittuneisuutta. Terapeuttina on hyvä, mahdollisimman laajasti, osata ja ymmärtää näiden osa-alueiden vaikutus ihmisen toimintaan.  Väistämättä palautuminen on se suunta johon pyritään, myös traumoista toipumisessa. 

Eräs aikuisasiakkaani kertoi palutumiskartan asioita pohdittuamme  näin: ”Nyt ymmärrän, vuosikausien terapiani (psyko/psykofyysinen) on tässä. Olen edistynyt monella alueella ja minulla on vielä monia  kehitysalueita, mutta toimin oman hermoston ja aivojen reagoinnin kautta koko elämäni.  Sillä on ollut merkitystä kiintymyssuhteeni rakentumiseen  ja tapaani reagoida ympäristöön. Voin itse vaikuttaa toimintaani toipumisessa, siinä suhteessa kun se on mahdollista. Ymmärrän tältä pohjalta paremmin ne lukuisat  tutkimukset ja teoriat, joita olen lukenut.” (Nainen 42 v.)

Palautumisen määritelmiä

Palautuminen on fysiologisen määritelmän mukaan toipumista koetusta rasituksesta. Toipumista vähintään rasitusta edeltävälle tasolle. Psykologisen palautuminen toteutuu kuudella eri tasolla. Näitä psykologisen palautumisen malleja on mahdollista  tarkastella psykofyysisessä fysioterapiassa hermoston toiminnan  näkökulmasta. Tasot on määritelty  dramma mallin mukaisesti seuraavasti: 

• Työstä irrottautuminen ( Sonnetag & Friz 2007). 
• Rentoutuminen (Meijman & Mulder 1998). 
• Autonomia eli omaehtoisuus (Hobfoll 1998). 
• Taidon hallinta. 
• Merkityksellisyys. 
• Yhteenkuuluvuus.

Palautuminen on toipumista, elpymistä, kasvua ja hyvinvointia. (Kinnunen&Feld, 2009). Palautumisen tilassa vallitsee tasapaino kehossa ja mielessä. Palautumisen tilassa ihmisellä ei ole kokemusta suorittamisesta. Sitä voisi kutsua  myös todelliseksi läsnäolon tilaksi. Tilaksi, jossa ydinaffektit eivät ole aktiivisena kummassakaan toiminnan suunnassa. 

Tarkastellessa tämän päivän hyvin- ja pahoinvointia, palautuminen  ei selvästikään toteudu ihmisten arjessa.  Kysymys arjessa on  lähinnä voimavarojen keräämisestä ja seuraavaan päivään selviämisestä. Sen voi havaita selkeimmin toimintana eli stressitilan korostumisena ihmisen arjessa. Usein voimavarojen kerääminen mielletään palautumiseksi, joka on hieman eri tavoin painottuva  tapahtuma  kehossa ja mielessä. 

Pitkittynyt kuormitus  on yksi haitallisimmista asioista hyvinvoinnille. Sen seurauksena  on tunnetusti  seuraavia oireita ja sairauksia: unettomuus, väsymys, uupumus, monien kiputilojen voimistuminen, elimistön inflammaatio, vatsan oireilut, sekä mittavat sairaudet tuki- ja liikuntaelimistön tasolla. Lisäksi pitkittyneen kuormituksen seurauksia  ovat  tutkimusten mukaan mm. ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, masennus, ylipainon kertyminen, metabolinen oireyhtymä, sydänoireet ja jopa kuolema.

Tämän vuoksi, varsinkin työskennellessä  ennakoivan terveydenhuollon ammattilaisina, olisi hyvä huomioida seikat, jotka pitkittyneesti kuormittuneella  ja lievemminkin oireilevalla asiakkaallamme on vastaanotolle tullessa. Tällä toiminnan alueella psykofyysisellä fysioterapeuteilla olisi ammatillisesti runsaasti annettavaa. Yhteiskuntamme hyvinvoinnin toteutuminen  tarvitsee ennakoivaa työtä nyt ja tulevaisuudessa.

Aivot ja palautuminen

Aivotutkimus on tuonut meille aivan uuden näkökulman aivojen toiminnan ymmärtämiseen. Tärkeä viesti tähän tietoon viitaten on se, kuinka vastaanotamme asiakkaamme. Aivorungon alueella sijaitsevien tumakkeiden  alueelta aktivoituu viestintä, joko serotoniinin erityksestä tai noradrenaliinin erittymisestä. (Barret, L. 2023.) On tärkeää luoda ilmapiiri, joka aktivoi serotoniinin erittymisen  eli turvaan johtavaan ensi kokemuksen. Turvan kokemus on aina palautumisen tilan edellytys. 

Palautumisvajeessa oleva ihminen on hermoston toiminnaltaan yli- tai alivireä. Aivojen toiminta (output) on alisteinen kehon hermoston (input) toiminnalle, joten sen pohjalta tähän vuorovaikutuksen ja kokemuksen tilaan voidaan kohdatessa vaikuttaa myönteisesti. Työssä asiakkaiden kanssa  tärkeintä on tuoda terapiaan kiireettömyyden ja levollisuuden kokemuksen joka kerta. Pyrkimys vuorovaikutuksessa on  myös siihen, että asiakas säilyttää oman rajansa, koska se luo turvan kokemuksen kohtaamiseen. Esimerkkinä   rajojen ylittämisestä voisi olla terapeutin oman toiminnan  hermostuneisuus, johon ikään kuin vedetään  asiakas mukaan omilla kehon viesteillä.   Kohtaamisessa ja sen edetessä rauhallisesti ja tasapainoisesti serotoniinin erittyminen voi näyttäytyä ulospäin esimerkiksi kehon ja hengityksen rauhoittumisena, asennon vapautumisena ja kohtaavan vuorovaikutuksen  käynnistymisessä  asiakkaassa. 

Aivot ovat oppineet kaikkien  elinvuosien  varrella ennakoimaan ja tutkivat ympäristöä ja ihmisiä ennakoiden koko ajan. Aivot huomioivat, onko tilanne negatiivinen tai positiivinen. (Mlodinov, L. 2023.) Aivot pyrkivät  vuorovaikutuksessa, tietoisesti  synkronoitumaan  samalle taajuudelle, jolloin niiden ennakointi vähenee ja energiankulutus laskee. (yle.areena). Tämän ydinaffektien toiminnan vuoksi  on tärkeä saada niin vuorovaikutus, kuin ympäristö, toimitilat, työhuone ja asiakkaan tilaan asettuminen mahdollisimman turvalliseksi tapahtumaksi. Kuormittunut ihminen, oli syy mikä tahansa, on valenssiltaan valmiiksi negatiivisessa suunnassa. Ympäristöstä tullut positiivinen kokemus on tältä pohjalta merkittävä terapian lähtökohta. Turvallisen kohtaamisen ja turvallisen tilan kokemus vaikuttaa monien välittäjäaineiden erittymisessä. (Phillips, D. 2023) Välittäjäaineista  mm.  oksitosiini, endorfiini, serotoniini ja gaba määrittävät rauhallisuuden toteutumista. Testosteroni, dopamiini ja asetyylikoliini taas tuovat aktiivisuutta ja toimintakykyä. Turvan kokemuksen tilassa nämä ovat tasapainoisessa suhteessa toisiinsa.

Hermosto on yksilöllinen

Hermoston yksilöllisen  toiminnan ymmärtäminen voimien keräämisen ja palautumisen näkökulmasta tarkoittaa sitä, että psykofyysisenä fysioterapeuttina oivallat, onko asiakas toiminnaltaan minkä tyyppinen. Onko asiakas  tavoitesuuntautunut tai toiminnan ihminen, vai onko tärkein  pääpaino ihmisten kanssa vuorovaikutteinen tila tai  tunnelman luominen optimaaliseksi. Nämä yksilölliset mallit määrittävät terapiassa kohtaamisen tapaa ja siinä tapahtuvaa terapeutin ymmärrystä asiakassuhteessa. Perusajatus on sen toiminnan havaitseminen, miten kukin ihminen saadaan innostettua omaehtoiseen palauttavaan toimintaan. Palautumisen hermostollinen edellytys on  oman  potentiaalin löytäminen ja yksilöllisen  tavan löytäminen voimavarojen keräämiseen. 

Esimerkiksi toiminnan kautta  voimaa ja  energiaa saava ihminen, ei välttämättä saa voimavarojaan  käyttöön mielikuvituksen, läsnäoloharjoitusten  ja pysähtelyn kautta tehtävistä omaharjoituksista.

Vaikuttimet, vahvuudet ja temperamentti

Vaikuttimet ja vahvuudet ovat ihmistä toimintaan sytyttäviä asioita. Ne ovat voimavarojen löytymisen ja arjessa palautumisen perusasioita. Näiden käyttö arjessa saa aikaan kehomielen vapaan virtauksen, flown kynnyksellä olemisen tilan. Tämä tilan aikana  sykevälin vaihteluväli on laaja ja se voi terapian aikana toteutua sekä terapeutilla, että asiakkaalla. Työaikana voi olla suorittamattomassa tilassa yhdessä asiakkaan kanssa. Silloin kyse on ydinaffektin tilasta, jossa toteutuu havainnointi ilman aivojen aktiivista tilaa ratkoa asioita. Nämä ovat hetkiä, joissa elpyminen on mahdollista.  (Lue aito läsnäolo). Nyt mittari hyötykäyttöön, ja tarkasta teetkö työtäsi asiakkaan kanssa suorittamattomassa tilassa!

Temperamentti  on ilmeisemmin ihmisen  pysyvä ominaisuus, eli syntymässä saatu ominaisuus. Temperamenttia  voidaan tarkastella sen pohjalta kuinka ihminen kerää voimiaan. Tapoja on kaksi, kääntyminen ulospäin, hakien sieltä voimaa omaa toimintaansa tai sisäänpäin, tukeutuen enemmän omaan sisäiseen maailmaan ja ratkaisuihin. Terpaiatilanteessa tämä näyttäytyy selkeimmin terapeutin  apuun tarttumisena tai omana aikaa vaativana pohdinta. Itselle päinvastainen toiminto kuluttaa voimavaroja. Sensitiivisyys kohtaamisessa auttaa huomioimaan ja ymmärtämään kumpaa puolta asiakas edustaa toiminnassaan.

Kiintymyssuhde ja ympäristö

Varhain rakentunut kiintymyssuhdemalli näyttäytyy arjen vuorovaikutuksessa erilaisina ilmiöinä. Vetäytymisenä kehollisesti ja sanallisesti tai avautumisena sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kiintyyssuhteen perusteella arjen käyttäytyminen  on puolustusjärjeselmän mukaista käyttäytymistä ns.  varjossa olemista tai jännittyneisyyden ilmenemisen muotoja. Toinen suunta voi olla  vastaavasti kehon vapaan virtauksen tilaa. Lempilauseeni ”kukaan meistä ei ole eilen syntynyt” kertoo nimenomaan kiintymyssuhteesta ja siitä, että se on terapiatilanteessa huomioitava. Kiintymyssuhderakennelmat  tuovat palautumiseen esteitä tai vapautta.

Ympäristö ja sosiaaliset suhteet arjessa ovat yksi kuormittavimpia tai lataavimpia asioita ihmisen  elämässä. Kulttuurin merkitys on myös huomioitava tässä yhteydessä. Sosiaaliset suhteet, erityisesti  em. kiintymyssuhde ja opitut toimintamallit eri (ikä) aikakausilta vaikuttavat arjessa hermoston toimintaan. Esimerkiksi saatat edustaa vuorovaikutuksessa  maskuliinista/ feminiinistä näkökulmaa asiakkaasta siten, että asiakkaan hermosto virittyy vanhan sosiaalisen vuorovaikutuksen kokemuksen pohjalta. Terapiassa tämän tiedostaminen ja näkyväksi tekeminen purkaa hermoston virittyneisyyden ja mahdollistaa turvallisen yhteistyön.

Palautumiskyky ja sen mahdollisuudet

Palautumiskykyisyys (resilienssi) liittyy oleellisesti varhaiseen kiintymyssuhteeseen, vuorovaikutukseen ja siellä kehittyneeseen turvan kokemukseen. Palautumiskykyyn liittyy myös synnynnäinen temperamentti. Toiset ihmiset ovat resilenttejä jo perustaltaan.  Aloitin blogitekstin sieltä aivorungosta, joten tähän samaan asiaan päädytään ja todetaan turvan kokemuksen opetteleminen olevan terapian  perusasioita, jolloin autonomisen hermoston ja aivojen  mahdollinen  hätätilaan  joutuminen hiljalleen purkautuu. Sehän on kaiken terapian ydin, ainakin Ogdenin (2009)  mukaan. Vapaan ja turvaa kokevan hermoston ja aivojen  toiminta lakkaa käyttämästä eloonjäämisen mekanismeja itseään vastaan, niillä opituilla vanhoilla tavoilla. Toipuminen ja palautuminen on silloin mahdollista. Aivot tarvitsevat tiedon turvasta, jolloin kehon allaostaasi niin veden, sokerin, suolan ja useiden toimintaan vaikuttavien välittäjäaineiden tasolla on tasapainossa. Aivot valitsevat uhkaa kokiessaan ajatusten ja tunteiden toiminnan sijasta selviämismallin. Sen vuoksi on äärettömän tärkeä oivaltaa kehon perustasolta lähtevä työskentely. Perustaso tarkoittaa erilaisia  liikkeen, rytmin ja äänen käytön tapoja. Tältä pohjalta kuljetetaan psykofyysistä fysioterapiaa  turvallisesti kohti ajatuksien ja tunteiden ja keskustelun mahdollisuutta kohtaamisissa. 

Palautumiskykyä voidaan tukea auttamalla asiakasta ymmärtämään koko oma potentiaalinsa toimijana. Auttaa asiakasta huomioimaan sen, millon toimii itselle epäedullisesti, uhkaa ja kuormitusta lisäten. Tämä tapahtuu niin hermostollisesti, kuin ajatusten, tunteiden  ja sanojen tasolla. Terapeutin itsensä vuoksi olisi nämä samat asiat huomioitava omassa kasvussa ja kehittymisessä. Palautumisessa.

Kirjoittaja: Ulla Ollikkala, psykofyysinen fysioterapeutti

Lähteet: 

Barret. L.2023. Seitsemän ja puoli oppia aivoista.

Mlodinov, L. 2023. Kuinka tunteet muokkaavat ajatteluamme. 

Kinnunen & Feld, 2009. Työkuormituksesta palautuminen.

Ogden, P. 2009. Trauma ja keho.

Phillips, D. 2023. Kuusi ainetta.

https://www.duodecimlehti.fi/duo15189https://areena.yle.fi/podcastit/1-67178495