Vuoden Psyfyläinen

Vuoden Psyfyläisen haku käynnissä vuoden ympäri

Ilmianna meille alallaan ansioitunut psykofyysinen fysioterapeutti lyhyiden perustelujen kera. Vuoden psyfyläiseksi voit ehdottaa PSYFY:n jäsentä, joka mielestäsi ansaitsee tulla huomioiduksi.

Ilmiantoja voi tehdä osoitteeseen sihteeri@psyfy.net 31.12.2019 saakka. Vuoden Psyfyläisen valitsee PSYFY:n hallitus jäseniltä tulleiden ehdotusten pohjalta. Vuoden Psyfyläinen julkistetaan ja palkitaan aina kevättapaamisessa. Seuraava kevättapaaminen on maaliskuussa 2020.

Vuoden Psyfyläiset!

Lue alta kunkin Vuoden Psyfyläisen polusta psykofyysisen fysioterapian ammattilaiseksi.

Vuoden 2016 Psyfyläinen Raija Jaakkola

Vuoden 2017 Psyfyläinen Mikko Niiranen

Vuoden 2018 Psyfyläinen Sirpa Isomäki

Vuoden 2019 Psyfyläinen Päivi Ahonen

Vuoden Psyfyläinen 2019 Päivi Ahonen

Onpa kiva istahtaa ja miettiä mitä sitä on tullut tehtyä työelämässä – kaikenlaista, jos yhdellä sanalla vastaan. Monet paidat ja housut ovat hionneet, rypistyneet ja suoristuneet 32 työvuoden aikana Keski-Suomen keskussairaalassa työskennellessäni eri erikoisaloilla. Huumori, uteliaisuus oppia ja pitkäjänteisyys ovat kantaneet raskaimmatkin työpäivät. Psykofyysisen fysioterapian äärelle olen löytänyt kehollisten kokemusteni, väsymykseni, kipujeni ja oman sisäisen säätelyni kautta. Ehkä se ensimmäinen psykofyysisen fysioterapian siemen istutettiin vuonna 2001, jolloin selkäni kipuili ja siihen ”määrättiin” kuntosaliharjoittelua, joka ei kiinnostanut pätkääkään. Elämä oli yhtä menoa ja tuloa, olisin tarvinnut pari tuntia lisää vuorokauteen. Etsin jotain muuta, joka vastaisi useampaan kysymykseeni sen hetkisessä elämäntilanteessa. Löysin aleksanteritekniikan ja feldenkraisin, joiden avulla opin käyttämään kehoani ja selkääni taloudellisemmin. Opin jättämään itseäni rauhaan, olemaan tarpeettomasti huolehtimatta. Aleksanteriopettajani ovat olleet minulle tiennäyttäjiä toisenlaiseen lähestymistapaan elämässä kokonaisuudessaan. Kolme vuotta myöhemmin konkreettisesti putosin; väsymys, päänsäryt ym. tuntemukset astuivat elämääni. Kattilan kansi ei enää pysynyt kiinni. Samaan aikaan elämässä oli luopumista, surua ja kaikkia niitä tunteita, joita minun potilaani tänä päivänä tuntevat. Oman kokemuksen kautta voi ymmärtää toista, ainakin ripauksen. NLP tuli elämääni loppukesällä 2007 Aulangolla ja matkalippuni noihin koulutuksiin kesti useamman vuoden. Opin itsestäni todella paljon ja aloin uskomaan itseeni, omiin unelmiini. En tiennyt silloin, että samaan aikaan kastelin ja annoin auringon paistaa tuohon siemeneen, josta oli kasvanut pieni puuntaimi. Psyfypuu, jos niin voi sanoa. Mitä enemmän opiskelin, sitä enemmän olin innoissani. Näin jälkeenpäin voin todeta, etteivät työkaverini voineet ymmärtää mistä minä puhun, koska eivät he olleet samoilla kursseilla oppimassa. Olen saanut matkani varrella hyvinkin erilaista palautetta siitä, mitä opiskelen. Tästä syystä otin vähäksi aikaa ”puuntaimenen ikkunanlaudalta pois ja annoin sen kasvaa varjoisalla puolella”.  Mielenkiinnolla odotin, mitä siitä tulee, kukkiiko se jopa joskus? Innostuin hengityksestä, sen merkityksestä kokonaisuuteen ja opiskelin hengityskouluohjaajaksi. BBAT-opiskelut alkoivat 2011, mutta ne olivat jäähyllä useamman vuoden, koska ei ollut opiskeluryhmää. Tässä välissä opiskelin neuropsykiatriseksi valmentajaksi, joka ei ihan vastannut odotuksiani. Psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksen kävin 2016 ja se avasi silmiäni psykiatriselle puolelle. Valmistuin BBAT-terapeutiksi 2018 keväällä, mikä on ollut riemuvoitto itselle. Omaa oppimisen polkuani kuvaa tarina kahdesta sammakosta, jotka ovat joutuneet kerma-astiaan. Toinen hukkuu sinne, kun ei jaksa polskia ja toinen jatkaa polskimista peräänantamattomasti muuttaen kerman voiksi, ja sen avulla pääsee hyppäämään astiasta takaisin vapauteen. Kiitos kaikille kouluttajille, jotka ovat tukeneet oppimistani!

Suurimman osan työvuosistani olen toiminut moniongelmaisten neurologisten potilaiden parissa. Akuutisti sairastuneiden ihmisten kohtaaminen kuntoutusosastolla on tuonut eteen monenlaista haastetta. Miten kuntouttaa kokonaisvaltaisesti ihmistä huomioiden hänen sen hetkinen elämäntilanne, elämän historia ja motivaatio uudessa tilanteessa? Kehossani kokemuksellisesti oppien olen saanut työkaluja, joiden avulla olen tuonut potilaiden päiviin jotakin, mitä he ovat sillä hetkellä tarvinneet, tietämättään. Tällä hetkellä teen puolipäivää samaisella kuntoutusosastolla sekä psykofyysisen fysioterapian poliklinikalla yhden tai kaksi potilasta päivässä. Kyseinen poliklinikka perustettiin BBAT-terapeutiksi valmistumiseni jälkeen ja se on toiminut vajaan vuoden. Toisen puolen päivästä toimin toiminimelläni yksityispuolella, Jyväskyläläisen Hyvinvointi ja Kuntoutus Amida Oy:n vuokralaisena. Ikkunateippauksissa siellä lukee psykofyysinen fysioterapia. Kahta samanlaista päivää ei ole ja se on parasta. Kuntoutusosaston työkaverit ovat ”the best” ja yhteistyö eri erikoisalojen välillä kehittyy päivä päivältä myönteisempään suuntaan. Minua kuunnellaan. Parasta on potilaiden, kuntoutujien palautteet, jotka tulevat siitä, että on oma itsensä ja tekee itsensä näköistä työtä. Haasteellisinta työssä on yksinäisyys, vastausta vailla olevat kysymykset, riittämättömyys sekä ajan puute esimerkiksi ammattikirjallisuuden lukemiseen. Nämä taitavat olla useammankin kollegan haasteita. Psykiatrian osastolla en ole työskennellyt. Siihen maailmaan olen päässyt tutustumaan kuntoutujien kautta ja siihen liittyvä tietämys on vasta alussa. Toiminnalliset häiriöt, jonka alle kuuluu monen monta diagnoosia, on ollut kiinnostukseni kohteena niin sairaalassa kuin yksityispuolella.

Psykofyysisen fysioterapian tulevaisuus näyttää valoisammalta ja koen, että omalla esimerkilläni Keski-Suomen keskussairaalassa olen innostanut nuoria kollegoita kiinnostumaan aiheesta ja hakeutumaan koulutuksiin. Tuo psyfypuu on kasvattanut juuria syvemmälle maahan ja seisoo tukevammin omilla jaloillaan. Siihen voi nojata ja kysyä neuvoa. Vaikka kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta, se on läsnä. Rohkenen heittää ajatuksen ilmaan eri erikoisalojen yhteen sulautumisesta, yhdessätekemisestä yli raja-aitojen yhä enemmän tulevaisuudessa. Toivoisin tämän yhdessätekemisen myös laajenevan yksityiselle puolelle. Kuntoutuja voisi saada kuntoutusjaksonsa aikana erilaista fysioterapiaa eri osaajilta ja näin tuettaisiin kuntoutujan arkea kokonaisvaltaisesti. Jokainen oppisi jotain. Kannattaa opiskella kaikenlaista ja mennä mukaan, pois omalta mukavuusalueelta. Miettiä yhdessä, miten voisin kannatella tai kannustaa juuri tätä ihmistä tässä hetkessä? Oppia näkemään kauas ja antaa asioille, ihmiselle aikaa. Kannattaa katsoa omaan peiliin, sieltä löytyy aika usein vastaus tai oivallus, minkä takia joku toimii niin kuin toimii. Malttaa odottaa ja huomata edes häivähdys muutoksesta, oivalluksesta ihmisen elämässä. Mottoni on ”You never know what`s going to happen”.

Julkaistu 11.7.2019 / Verkko- ja mainosvastaava Tiina Tikkanen

Vuoden 2018 psyfyläiseksi fysioterapeutti Sirpa Isomäki

Vuoden 2018 psyfyläinen Sirpa Isomäki

Sirpa Isomäki valittiin vuoden 2018 psyfyläiseksi PSYFY:n kevättapaamisessa Helsingissä 24.3.2018. Valinnan teki PSYFY:n hallitus jäseniltä tulleiden ehdotusten pohjalta. Pyysimme Sirpaa kertomaan omasta polustaan psykofyysisen fysioterapian pariin.

“Olen etuoikeutettu ja onnellisessa asemassa, kun olen saanut tehdä jo 15-vuotta työtä  josta kovasti pidän ja jolla koen olevan merkitystä! Tiesin jo varhain ylä-asteella, että minusta tulee ”isona” fysioterapeutti. Opintojen aikana uskoni alavalintaa kohtaan kuitenkin horjui hetkellisesti.  Ajatus siitä, että antaisin samoja ohjeita asiakkaille ”liukuhihnalta” tiukassa aikataulussa tuntui kovin vieraalta. Halusin jotain enemmän… Halusin kiireettömiä, aitoja kohtaamisia… Halusin nähdä ihmisen kokonaisena oireiden takana… Halusin löytää yhdessä luovia ja yksilöityjä keinoja ja ratkaisuja pidempiaikaiseen apuun… jne… Onnekseni juuri oikeaan aikaan alkoivat  psyykkisiä toimintoja tukevan fysioterapian opinnot Helinä Herralan ohjauksessa. Silloin oivalsin, että olen sittenkin oikealla alalla! Syventävä harjoittelujakso Lapinlahden sairaalassa viimeistään vahvisti asian, enkä sen jälkeen ole hetkeäkään kyseenalastanut alavalintaa.

Valmistumiseni jälkeen 2003 pääsin sijaiseksi Auroran sairaalaan. Työ suljetuilla akuuttiosastolla oli mielenkiintoista ja opettavaista. Sain kollegoilta arvokasta ohjausta ja sisäistä koulutusta. Sijaisuuden jälkeen ei löytynyt heti psykiatriasta töitä, joten päädyin muutamaksi vuodeksi Kanervakotiin vanhusten pariin. Tein sielläkin työtä psykofyysisen fysioterapian viitekehyksestä käsin ja koin työn mielekkäänä. Sisimmässäni tiesin kuitenkin paikkani olevan psykiatriassa.

Toiveeseeni vastattiin, kun olin esikoiseni kanssa hoitovapaalla 2006. Sain iloisen soiton ja tiedon, että pääsisin jälleen sijaistamaan Auroran sairaalaan. Ei tarvinut kahta kertaa harkita! Työskentelin tuolloin akuuttiosastojen lisäksi kuntoutuksessa ja avopuolella. Toinen onnen kantamoinen tapahtui ollessani vuorostaan kuopuksen kanssa hoitovapaalla 2009. Jälleen sain iloisen soiton ja tiedon paikasta Psykiatriakeskuksessa aikuisten Syömishäiriöyksikössä. Päätös oli erittäin helppo! Tartuin oitis haasteeseen ja sillä tiellä ollenkin ollut jo kohta kymmenen vuotta. Alkuvuosina työnkuvaani kuului mielenkiintoinen siivu päihdepsykiatriaa. 2013 nuoriso ja aikuispuolen syömishäiriöyksiköiden yhdistymisen ja Ulfåsaan muuton myötä sain mahdollisuuden keskittyä työssäni pelkästään syömishäiriöihin.

Tätä työtä tehdessä ei tule katsottua kelloa ja laskettua tunteja paljonko on vielä työpäivää jäljellä. Aika suorastaan lentää, kun työ on mielekästä ja siinä on aidosti läsnä. Olen innolla kehittänyt työtäni merkitykselliseksi osaksi Syömishäiriöyksikön toimintaa ja vastaamaan mahdollisimman hyvin oikea-aikaisena potilaiden tarpeisiin. Ohjaan mielellään opiskelijoita ja käyn pyydettäessä kouluttamassa erilaisissa tilaisuuksissa.  Työ on antoisaa, arvokasta, mutta myös haastavaa. Koen, että on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta itsestä, teemmehän tätä työtä itsemme kautta. Omaa voimavarapankkia pidän yllä mm. Kirsti Niskalan kurssilla opittujen sovelletun rentouden- menetelmien, mindfullnesin ja yin-joogan avulla. Lisäksi koen hyvin tärkeiksi oman jaksamisen ja ammatillisen kehityksen kannalta koulutukset, kollegoiden kohtaamiset, työnohjauksen ja saumattoman moniammatillisen yhteistyön. Tulevaisuuden haaveena on säilyttää tämä intohimo ja uteliaisuus psykofyysistä fysioterapiaa kohtaan ja jatkaa itsensä kehittämistä ja ammattitaidon syventämistä. Ensi syksynä suuntaan innolla uuteen haasteeseen työnkierron muodossa.

Sirpa Isomäki

(julkaistu PSYFY-lehdessä 2/2018)

Vuoden 2017 psyfyläinen on Mikko Niiranen

Vuoden 2017 psyfyläiseksi on valittu kuopiolainen fysioterapeutti Mikko Niiranen.Valinta julkistettiin PSYFY:n kevättapaamisessa 25.3.2017 Helsingissä Auroran sairaalassa.

Mikko Niiranen on valmistunut fysioterapeutiksi Savonia ammattikorkeakoulusta 2007 ja toiminut fysioterapeuttina 10 vuoden ajan. Mikko on ollut koko työuransa töissä psykiatrisessa sairaalassa ja psykiatrian poliklinikoilla, mutta suuntautuminen psykofyysiseen fysioterapiaan ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Peruskoulutuksen aikainen työharjoittelu Tarinan sairaalan kuntoutustutkimusosastolla 2005 antoi Mikolle viitteitä ihmisen kokonaisvaltaisen kohtaamisen tärkeydestä. Ensimmäinen työpaikka löytyi niinikään työharjoittelun kautta. Mikko kertoo päätyneensä sattumalta viimeiseen työharjoitteluun Kuopion yliopistollisen sairaalan osana toimivaan Julkulan psykiatriseen sairaalaan. Valmistumisen jälkeinen työura alkoi kuntohoitajan sijaisuudessa Julkulan sairaalassa. Alku ei kuitenkaan ollut helppo.
Työskentely isossa organisaatiossa yksin, ainoana psykofyysisenä fysioterapeuttina ilman menetelmä- ja suuntautumisopintoja oli alkuvuosina melkoista säätämistä”, Mikko kertoo. Onneksi silloinen ylihoitaja Kaisa Haatainen otti nuoren fysioterapeutin innostuksen ja mielipiteet tosissaan. Ajoittaisesta vastustuksesta huolimatta Haatainen tuki vahvasti Mikon halua muuttaa kuntohoitajan työpohja psykofyysisen fysioterapian suuntaan. Kymmenen vuoden aikana Mikko onkin ollut vaikuttamassa siihen, että yhdestä kuntohoitajan viransijaisuudesta on kasvanut Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrialle peräti kolmen psykofyysisesti suuntautuneen fysioterapeutin joukko.
Itsensä kehittäminen on Mikolle olennainen osa fysioterapeutin ammatissa toimimista. Vuonna 2008 Mikko aloitti Basic Body Awareness Therapy -opinnot Kirsti Niskalan opetuksessa ja vuonna 2012 päättyivät psykofyysisen fysioterapian erikoistumisopinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa. BBAT -opinnot ovat muutamaa siirtoa vaille valmiit ja sen lisäksi Mikko on ehtinyt aloittaa fysioterapian maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa tutkija/asiantuntijapuolella. Ahkeran opiskelun lisäksi Mikko on panostanut työpaikallaan opiskelijoiden ohjaamiseen. ”Opiskelijoiden ohjaaminen on ollut heti työurani alusta asti kiinteä osa työtäni ja on paitsi raskasta, myös antoisaa, koska silloin joutuu miettimään ja perustelemaan tekemisiään. Ohjatessa voi vaikuttaa myös paljon opiskelijoiden käsitykseen psykofyysisestä fysioterapiasta.Opettaminenkin kiinnostaa. Savonia ammattikorkeakoulussa Mikko on sijaistanut psykofyysisen fysioterapian opettajaa ja pitänyt muitakin koulutuksia.

Mikä työssä sitten on Mikolle tärkeintä?” Ehkä tärkeimpänä oivalluksena psykofyysisestä fysioterapiasta pidän sitä, että psyfy ei ole mitään yksittäisiä temppuja tai menetelmiä, vaan lähestymistapa (…) Fysioterapeutin ammattitaitoa on kohdata ihminen, kuulla hänen ongelmiaan ja omata laaja työkaluvalikoima, josta voi lähteä yhdessä potilaan kanssa etsimään niitä asioita, jotka auttaisivat häntä. Oma kehollinen harjoittelu on tässä suhteessa erityisen tärkeää! Jacques Dropsyn sanoin – Voit ohjata toista ihmistä vain niin pitkälle kuin olet itse kulkenut.”

Tärkeimmistä ammattiin liittyvistä asioista Mikko mainitsee lisäksi verkostoitumisen. Samoja asioita pohtivien ihmisten tapaaminen antaa aina uusia näkökulmia. Keskustelujen kautta voi saada vahvistusta omille, vielä epävarmoillekin, ajatuksille, Mikko pohtii. Kenenkään ei pitäisi jäädä näiden asioiden kanssa yksin, sanoo Mikko. Erityisesti Marko Kuukasjärven järjestämät nuorisopsykiatristen fysioterapeuttien kokoontumiset ja koulutukset ovat olleet Mikolle tärkeä mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa.

Mikko tuo esiin, että kokee myös tutkitun tiedon lisäämisen erittäin tärkeäksi. Hyviä ja järkeviä tutkimuksia psykofyysisen fysioterapian menetelmistä tarvitaan. Kvalitatiivisia on useampiakin, mutta hyviä, oikeita asioita mittaavia satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia hyvin vähän. Tuleva tieteentekijä nostaa esiin myös kolikon kääntöpuolen. ”Se, että jostain ei ole tutkittua näyttöä ei automaattisesti tarkoita sitä, että se ei olisi ainakin yksilötasolla toimiva. Käypähoidon maailma on siisti ja steriili, mutta oikea elämä on epäreilua. Diagnoosi ei aina täsmää oireisiin, potilaat eivät toimi niin kuin tutkimusten tilastoanalyysin mukaan pitäisi ja fysioterapeuttikin voi olla väsynyt. Näissä tilanteissa sitä ammattitaitoa koetellaan.”

Uraansa vaikuttaneista ihmisistä Mikko nostaa esiin erityisesti Tampereen ammattikorkeakoulun erikoistumisopinnoista vastaavan lehtori Raija Jaakkolan. Tärkeä opettaja on myös Mikon kurssikaveri, kun molemmat osallistuivat samoille BBAT -kursseille vuosina 2009 ja 2011. BBAT -kurssilta löytyi kaveriksi myös kaima Mikko Patovirta, jonka kanssa on voinut jakaa työhön liittyviä ajatuksia. Mikkojen tiet yhtyivät uudestaan, kun miehet istuivat vierekkäin Jyväskylän yliopiston pääsykokeissa ja saivat myöhemmin onnitella toisiaan opintojen aloittamisesta. BBAT -menetelmään Mikkoa johdatellut Kirsti Niskala on ollut paitsi tärkeä opettaja, mutta myös mukana Mikon gradutyössä auttamassa aineiston keräämisessä. Edellämainittujen lisäksi erityisen hieno porukka on ollut Psykofyysisen fysioterapian erikoistumisopintojen kurssikaverit, joiden kanssa yhteydenpito ja ajatusten vaihto jatkuu Mikon mukaan edelleen.

Psyfyn hallitus onnittelee vuoden 2017 psyfyläistä Mikko Niirasta ja toivottaa onnea ja menestystä opintoihin sekä iloa ja intoa työhön! Vuoden psyfyläiseksi valittu sai PSYFY:n kevättapaamisessa arvonimeään kantavan kunniakirjan, PSYFY-mukin ja sekä oikeuden maksuttomaan osallistumiseen PSYFY:n syyskoulutukseen 2017. Vuoden psyfyläisen valitsi PSYFY:n hallitus jäseniltä tulleiden ehdotusten pohjalta.

Tämä artikkeli perustuu Mikko Niirasen omaan tekstiin, jonka hän kirjoitti vastatessaan sähköpostilla esitettyihin kysymyksiin maaliskuussa 2017.

Anna-Maija Terävä, PSYFY:n hallituksen jäsen, verkkovastaava

(julkaistu 29.4.2017)

Vuoden 2016 psyfyläinen on Raija Jaakkola

Vuoden Psyfyläiseksi 2016 valittiin fysioterapeutti, fysioterapian lehtori Raija Jaakkola! Lämpimät onnittelut Raijalle!

Valinta julkistettiin Psyfy ry:n kevättapaamisessa lauantaina 19.3.2016 Helsingissä. Kunniakirjan lisäksi Raija palkittiin Vuoden psyfyläinen -mukilla, Psyfyn värisellä orkidealla ja maksuttomalla osallistumisella syyskoulutukseen. Lisäksi teimme Raijasta henkilökuvan Psyfy-lehteen.

Tampereen ammattikorkeakoulun fysioterapian lehtori Raija Jaakkola on suomalaisen psykofyysisen fysioterapian uranuurtaja monellakin tapaa. Raija on ollut kehittämässä psykofyysisen fysioterapian koulutusta jo 80 -luvulta lähtien ja jatkaa kehittämistyötä ansiokkaasti edelleen. Koulutuksen alkuaikoina Raija on kääntänyt ruotsinkielistä materiaalia opetuskäyttöön, kun suomenkielistä ei ole ollut vielä saatavilla. Raija on ollut luomassa psykofyysisesti suuntautuneiden fysioterapiaopettajien sekä muiden alan toimijoiden kansallista ja kansainvälistä verkostoa. Raija on nähty myös Psyfy ry:n perustamiskokouksessa!

1987 fysioterapeuttien peruskoulutuksen opetussuunnitelmaan tuli kurssi ”Psyykkisiä toimintoja tukeva fysioterapia”, jota Raija alkoi opettaa. Vuodesta 1994 Tampereella on tarjottu psykofyysisen fysioterapian koulutusta eri muodoissa, aluksi täydennyskoulutuksena ja 2002-2015 erikoistumisopintoina. 2016 koulutus toteutuu jälleen täydennyskoulutuksena. Raija on ollut toteuttamassa myös Basic Body Awareness -peruskurssia Tampereella (silloinen PIRAMK) yhteistyössä BBAT-opettaja Kirsti Niskalan kanssa. Useiden vuosien ajan jatkunut yhteistyö norjalaisten fysioterapiaopettajien kanssa on poikinut norjalaisen psykomotorisen fysioterapian kurssin Suomeen viime vuonna ja jatkoakin on luvassa jo tänä vuonna.

Raija kertoi, miten kiinnostus psykofyysisen fysioterapiaan on herännyt ja vahvistunut esimerkiksi Riitta Keskinen-Rosenqvistin, Gertrud Roxendalin ja Berit Bunkanin kursseilla. Näiden tärkeiden opettajien lisäksi Raija kertoo, että suuria opettajia ovat olleet myös ne asiakaskohtaamiset, joihin hänellä on vuosien aikana ollut mahdollisuus. Myös Raijan oma gradu ”Fysioterapian erityispiirteitä mielenterveysongelmaisten potilaiden hoidossa” on vahvistanut ymmärrystä psykofyysisen fysioterapian alueesta ja osaamista sen opettamisessa.

Jatkuva itsensä kehittäminen lukemisen, lukuisten kurssien ja koulutusten ja erilaisten opintokäyntien muodossa on ollut tärkeä osa Raijan psyfypolkua. Raija kuvaa että ”Psykofyysisen fysioterapian opetus on ollut minulle tarkoittanut sitä, että teen työtä myös itseni kanssa itsetuntemuksen kehittämisessä kaiken aikaa. Psyfyopetus on samalla elämän opiskelua – kuka olen ja mitä minussa tapahtuu, miten olen vuorovaikutuksessa ja suhteessa toisiin ihmisiin…”

Minulle Raija on ollut tärkeä opettaja erikoistumisopintojen aikaan sekä tärkeä tuki ja yhteistyökumppani ensimmäisellä Psyfy ry:n puheenjohtajakaudellani, siitä iso kiitos. Vielä kerran, onnea Raija!

terveisin pj Anna-Maija Terävä

(Julkaistu 21.3.2016)